sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Ennätysrahat Tokion maratonilla

Yuta Shitara Tokion maalissa
Kuva: letsrun.com

Tokion maraton juostiin tänään. Miesten maratonin vei Kenian Dickson Chumba ajalla 2.05.30 ja naisten vastaavan matkan Etiopian Birhane Dibaba ajalla 2.19.51. Dibaba jäi vai neljä sekuntia naisten Tokion reittiennätyksestä. Myös viime vuonna juostu Wilson Kipsangin miesten reittiennätys 2.03.58 jäi rikkomatta.

Mutta miesten maratonilla tehtiin rahallista historiaa. Japanin yleisurheiluliiton vuonna 2015 alullepanema ennätysprojekti "Project Exceed" lupasi 100 miljoonaa jeniä (936 000 US dollaria) niille japanilaisille maratoonareille, jotka rikkoisivat Toshinari Takaokan Japanin ennätyksen 2.06.16, juostu vuonna 2002 Chigacon Maratonilla. Lisäksi sama projekti lupasi 10 miljoonaa jeniä (93600 US dollaria) japanilaisille, jotka alittavat 2.07:n. Näillä kiihokkeilla Japanin yleisurheiluliitto haluaa nostaa japanilaismaratoonareiden tasoa tuleviin kesäolympialaisiin 2020 Tokiossa. Liuta Japanin parhaita miesmaratoonareita lähti tämänpäiväiseen kisaan nuo aikarajat ja rahasummat mielessään.

Dickson Chumban nykäistessä 32 kilometrin kohdalla hänen seurassaan oli enää viisi muuta juoksijaa: Etiopian Feyisa Lelisa, kenialaiset Amos Kipruto, Gideon Kipketer ja Simon Kariuki sekä Japanin Hiroto Inoue. Toinen kova rahoja jahtaava japanilainen Yuta Shitara oli tippunut joukosta, mutta alkoi muutamia kilometrejä myöhemmin kivuta uudelleen. 38 kilometrin jälkeen hän ohitti maanmiehensä Inouen ja nousi jo neljännelle sijalle. Juuri ennen 40 kilometrin kohtaa hän saavutti ja ohitti Kipketerin ja vajaa kilometri myöhemmin myös Kipruton nousten toiselle sijalle. Yleisön kovasti hurratessa ja kannustaessa Yuta Shitara tuli maaliin toisena ajalla 2.06.11 eli viisi sekuntia alle entisen Japanin ennätyksen. Ennätysmäinen rahasumma, lähes miljoona dollaria, oli hänen.

Hiroto Inouekin sai lopulta palkintonsa. Hän saapui maaliin viidentenä, mutta alitti niukasti 2.07:n ajalla 2.06.54. Juoksutili karttui hänellekin lähes 100 000 dollarilla. Shitaran ja Inouen lisäksi neljä muuta japanilaista oli kymmenen joukossa ja kaikki kuusi juoksivat alle 2.09:n. Japanilla on hurja maratontaso ja tällaiset ruhtinaalliset rahapalkinnot vain lisäävät sitä. Tokion olympiamaraton vuonna 2020 tulee olemaan mielenkiintoinen.

Tokion maratonin 2018 mitalikolmikot,

Miehet :

1. Dickson Chumba Kenia 2.05.30
2. Yuta Shitara Japani 2.06.11
3. Amos Kipruto Kenia 2.06.33

Naiset:

1. Birhane Dibaba Etiopia 2.19.51
2. Ruti Aga Etiopia 2.21.19
3. Amy Cragg USA 2.21.42

tiistai 20. helmikuuta 2018

Suomen naismaratoonarit alle 2.48

Runsas vuosi sitten kirjoitin jutun, jossa listasin Suomen naismaratoonarit, jotka olivat alittaneet maratonilla 2.45. Nyt on aika päivittää ja täydentää tätä juttua, koska muutoksia ja uutta tietoa on saatavilla. Tärkein muutos on tietenkin Anne-Mari Hyryläisen tammikuussa tänä vuonna Dubaissa juoksema uusi ennätys 2.28.53, jolla hän nousee ylemmäs kaikkien aikojen maratonlistalla. Toinen muutos edelliseen listaan on se, että sekä ARRS että IAAF listaavat Tuija Toivosen ennätyksen 10 sekuntia paremmaksi kuin aiemmassa listassani. Tätä huonompaa aikaakin löytyy eri listoilta, mutta otan nyt tämän paremman ajan käyttöön. Kolmas muutos alle 2.45 listaan on se että siitä puuttui Merja Kuusiston aika 2.44.20 Tukholmasta vuodelta 1999. Sen löysin ARRS:n sivuilta. 


Anne-Mari Hyryläinen
Kuva: Lehtikuva/Markku Ulander

Uusi tärkeä muutos aiempaan listaan on se että laajensin sen kattamaan naismaratoonarit, jotka ovat alittaneet 2.48. Minulla oli aiemmin jo kerättynä lähes kaikki näistä juoksijoista, mutta Ken Youngin jutun yhteydessä tutustuin tarkemmin näihin juoksijoihin ARRS:n kautta ja sain vahvistuksen omaan tietooni ja jopa pari uutta nimeä listalle. Nyt ne on listattu kaikki alla seuraavasti. 


Suomalaiset naismaratoonarit alle 2.48:

01. Ritva Melender (os. Lemettinen) 2.28.00 Lontoo 2.4.1995
02. Päivi Tikkanen 2.28.45 Berliini 1.10.1989
03. Tuija Toivonen 2.28.49 Berliini 29.9.1991
04. Anne-Mari Hyryläinen 2.28.53 Dubai 26.1.2018
05. Kirsi Mattila (ent. Rauta) 2.31.23 Berliini 25.9.1994
06. Sinikka Keskitalo 2.33.18 Boston 21.4.1986
07. Alisa Vainio 2.33.24 Joutseno 19.9.2015
08. Annemari Kiekara (os. Sandell) 2.35.12 Boston 17.4.2000
09. Sirkku Kumpulainen 2.35.24 Boston 18.4.1988
10. Maija Oravamäki (os. Kukkohovi) 2.35.37 Hampuri 23.4.2006
11. Leena Puotiniemi 2.35.54 Berliini 25.9.2011
12. Johanna Kykyri 2.38.27 Firenze 25.11.2012
13. Maija Vuorinen 2.39.07 Jyväskylä 25.5.1986
14. Marja Vartiainen 2.39.22 Helsinki 7.8.1983
15. Kirsi Valasti 2.40.32 Chicago 25.10.1992
16. Sinikka Toropainen (ent. Kiippa) 2.40.52 Apeldoorn 5.2.1983
17. Carina Juselius 2.41.03 Jyväskylä 25.5.1986
18. Marita Yli-Ilkka 2.41.08 Vaasa 13.9.1986
19. Laura Manninen (os. Markovaara) 2.41.08 New York 6.11.2016
20. Päivi Kauppinen 2.41.21 Tukholma 12.6.1999
21. Marjaana Lahti-Koski 2.41.27 Pittsburgh 7.5.1989
22. Sirpa Kytölä 2.41.39 Uusikaupunki 31.5.1987
23. Minna Pihala 2.42.25 Tukholma 8.6.2002
24. Elisa Karhu 2.42.44 Santa Barbara 9.11.2013
25. Sari Juntunen (os. Juhola) 2.42.48 Berliini 20.9.1998
26. Anne Jääskeläinen 2.43.32 Helsinki 7.8.1993
27. Kukka-Maaria Mustonen 2.44.13 Hampuri 4.5.2014
28. Merja Kuusisto 2.44.20 Tukholma 12.6.1999
29. Aira Saarela 2.45.03 Seinäjoki 23.5.1982
30. Hanna Jantunen 2.45.07 Joutseno 23.9.2006
31. Eeva Sajanti 2.45.19 Eindhoven 11.10.2015
32. Maire Kukkonen 2.45.28 Helsinki 7.8.1993
33. Anita Herkman 2.45.37 Helsinki 10.8.1991
34. Elina Lindgren 2.45.56 Jyväskylä 14.9.2013
35. Pia Ruotsalainen 2.45.58 Helsinki 7.8.1994
36. Erja Ervonen 2.46.34 Berliini 9.10.1988
37. Jutta Meriläinen 2.46.44 Philadelphia 22.11.2009
38. Sanna Kullberg 2.46.44 Joutseno 25.9.2010
39. Paula Lihavainen 2.46.54 Karjaa 27.5.1990
40. Seija Tirkkonen 2.47.12 Karjaa 27.5.1990
41. Sini Jaakkola 2.47.20 Lontoo 17.4.1988
42. Minna Kainlauri 2.47.29 Jyväskylä 12.9.2009
43. Satu Levelä 2.47.30 Helsinki 23.4.1994
44. Irma Virtanen 2.47.38 Helsinki 13.8.1988
45. Anni Hemminki 2.47.41 Joutseno 20.9.2014
46. Irmeli Ruponen 2.47.44 Ottawa 13.5.1984
47. Ulla-Maija Heinonen 2.47.49 Uusikaupunki 31.5.1987
48. Katarina Skräddar 2.47.49 Tampere 16.9.2017
49. Kaisa Lettojärvi 2.47.55 Berliini 28.9.2003
50. Marina Danielsson 2.48.00 Tukholma 2.6.1984

Maratonaikojen tutkimisessa suurin ongelma on se että varmuudella ei voi tietää onko juoksijan aika netto- vai bruttoaika. Nykyään ainakin huipputasolla pyritään bruttoaikaan, kuten Anne-Mari Hyryläisen tapauksessa. Hän itsekin esittää bruttoaikaa omassa blogissaan. Mutta esimerkiksi Juoksija-lehden maratontilasto noteeraa nettoajat ja Anne-Marille listataan aika 2.28.47, jolla hän nousisi pykälän ylemmäksi eli kolmanneksi. Tämä on vaikea ja kiusallinen ongelma kaikille maratontilaston pähkäilijöille.

Mutta näillä mennään. Tietenkin kaikki kommentit, korjaukset ja lisäykset ovat tervetulleita joko kommenttiosioon tai sähköpostiin.

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Uudet alle 2.20 maratoonarit

Ken Young (1941-2018)
Kuva: Dobson Images

Nyt on aika paljastaa ne kaksi uutta suomalaismaratoonaria, jotka puuttuivat alle 2.20 listaltani. Ja kuten aiemmin totesin edellisessä jutussani, niin nämä tiedot sain vasta edesmenneen Ken Youngin hallinnoimalta aktiiviselta ja vuorovaikutteiselta more.arrs.net webbisivulta. Nämä uudet alle 2.20 maratoonarit ovat: Lars Sörensen ja Ilkka Salo.

Lars Sörensen on tietenkin kaikille vanhemmille penkkiurheilijoille tuttu 1980-luvun maajoukkuejuoksija, jonka päämatka oli 3000 metrin esteet, jossa saavutti ajan 8.27,27. Tällä matkalla hän voitti myös yhden SM:n vuonna 1985 Lahdesta. Hän on juossut myös 1500 metriä aikaan 3.42,00, 3000 metriä 7.55,00, 5000 metriä 13.45,77 ja 10000 metriä 29.19,55. Nämä tulokset löytyvät esimerkiksi Sörensenin seuran Raision Kuulan seuraennätyksistä. Lars Sörensenillä on myös oma wikipedia-sivu, mutta se on hyvin puutteellinen ja siitä löytyy vain esteiden ennätys.

Sitten tulee tämä Lars Sörensenin mysteerinen maratonjuoksu, jonka takia en ole aiemmin löytänyt häntä alle 2.20:n joukkoon. Sörensenin wikipedia-sivu ei mainitse mitään hänen maratonjuoksuistaan. Raision Kuulan seuraennätyslista kyllä mainitsee, mutta sanoo sen olevan 2.24.11 vuodelta 1983. Mutta mitä sanoo Ken Youngin operoima ARRS?

Lars Sorenson 2.17.53 Lontoo 13.5.1984
Lars Sorenson 2.18.38 Duluth (USA) 21.6.1986

Eli kaksi alle 2.20:n maratonia, joista Raision Kuula ei tiedä mitään! Ensimmäisenä pistää tietenkin silmään Sörensenin nimi, jossa ö korvautuu o:lla, mutta myös nimen loppu on muuttunut "ruotsalaisemmaksi" Sorenson. Mutta Lars Sorensonin syntymäaika on mainittu ARRS:ssa ja se on 13.2.1959, joka on täsmälleen sama kuin Lars Sörensenin syntymäaika. Eli kysymys täytynee olla samasta henkilöstä. Ihmeellisiä ovat maratontilastonikkarin kiemurat!

Päivitys: Jarno Liimataiselta tuli arvokasta tietoa näistä Lars Sörensenille ARRS:ssa merkityistä maratoneista. Tilastopajan mukaan Lars Sörensen juoksi 12.5.1984 Imatran SM-maastoissa ja sijoittui siellä 4:ksi 5 kilometrillä eli päivää ennen Lontoon maratonia. Tulokset voi nähdä tästä ja päivämäärän tästä. 21.6.1986 Lars Sörensen voitti Saarijärven juhannuskisojen esteet eli samana päivänä kuin hänen olisi pitänyt juosta Duluthissa, USA:ssa.

Kenen aikoja ARRS sitten kirjaa? Mahdollinen henkilö on Liimataisen mukaan tanskalainen Lars Bo Sorensen, syntynyt 22.8.1957. Tosin hänen ennätysaikansa maratonilta on 2.17.42 ja juostu 1.5.1984. Eli aika on 11 sekuntia parempi kuin suomalaisella kaimalla ja juostu 12 päivää aiemmin. Olisiko ARRS sekoittanut Sorensenit ja antanut tanskalaiselle suomalaisen syntymäajan? Mutta aika ja päivämääräkään eivät aivan täsmää. 1.5.1984 on tiistai ja 13.5.1984 on sunnuntai, mikä lienee todella Lontoon maratonin juoksupäivä vuonna 1984.

Nuo Suomen Lars Sörensenin kisa-ajat Lontoon ja Duluthin maratonien aikoihin kuitenkin todistavat aukottomasti, ettei hän ole voinut juosta noita ARRS:n aikoja. Tästä näkee että tilastonikkaritkin voivat erehtyä.

Ilkka Salo oli sitten ainakin minulle oudompi nimi. Mutta tällaista tietoa löytyy ARRS:n webbisivulta:

Ilkka Salo 2.19.37 Phoenix 19.2.1984

Yritin etsiskellä Ilkka Saloa internetistä googlettamalla, mutta heikoin tuloksin. Mutta täytynee uskoa tuota ARRS:n mainitsemaa maratonjuoksua Phoenixissa, USA:ssa. Tulen lisäämään Salon maratonennätyksen alle 2.20 listaani. Lars Sörensenin maratonajan, jonka jo ehdin lisätä 2.20-listaan, tulen poistamaan yllä selitetyistä syistä. Mielelläni otan kommenttiosioon tai sähköpostiini lisätietoa näistä kyseisistä henkilöistä ja heidän maratonjuoksuistaan. Kummastakaan juoksijasta ei löytynyt netistä sähköistä valokuvaa, joten minun oli tyydyttävä kuvittamaan juttuni äskettäin edesmenneen amerikkalaistietolähteeni kuvalla.

Päivitys 2: Hakuekspertti Jarno Liimatainen löysi kuin löysikin Ilkka Salon Oral Robertsin Yliopistosta, Tulsasta, Oklahomasta 1980-luvulta. Salon opiskelijajuoksijakavereita olivat mm. Jari Hemmilä, Jari Nurmisto ja Tuomo Sainio. Tämä vahvistaa mitä todennäköisemmin Ilkka Salon maratonajan Phoenixista, USA:sta.

Ps. Suunniteltu Bangkokin juoksukisa meni tietenkin "puihin", kuinkas muuten. Mutta en aio rasittaa lukijoita selittelyillä, vaan laitan uutta matoa koukkuun.

lauantai 17. helmikuuta 2018

Ken Young 1941-2018

Ken Young kotitoimistossaan
Kuva: Dobson Images

Ken Young kuoli aivokasvaimeen kotonaan Pohjois-Kaliforniassa kaksi viikkoa sitten 3.2.2018. Young syntyi Rochesterissa, New Yorkissa 9.11.1941 ja varttui Pasadenassa Kaliforniassa. Lahjakkaan miehen opiskelu sujui seuraavasti: maisterin tutkinto kemiasta Arizonan yliopistosta v.1965 ja tohtorin tutkinto Chigacon yliopistosta v.1973 geofysiikasta sivuaineenaan statistiikka. Varsinaisen elämäntyönsä Ken Young suoritti ilmatieteen professorina.

Ken Young oli myös intohimoinen juoksija. Hänen juoksusaavutuksiaan ovat: vuonna 1971 alkanut jokapäiväinen juoksuputki 15179 päivää (41 vuotta, 6 kuukautta, 24 päivää), sisäratamaraton 2.35.52, 40 mailia sisäradalla 4.08.31 (ME) ja maratonennätys 2.25.46 v.1974. Juoksuputki päättyi vuonna 2012 jalkavammaan. Youngin sitkeyttä kuvaa se että vamman parannuttua hän aloitti uuden juoksuputken joulukuussa 2013. Vaikka hän kaatui vuoden 2015 alussa murtaen kylkiluun ja nyrjäyttäen polven, niin uusi juoksuputki jatkui siitä huolimatta.

Ken Young yhdisti statistiikan ja harrastamansa juoksu-urheilun rupeamalla tilastoimaan kestävyysjuoksutuloksia. Siitä syntyi järjestäytynyt toiminta, jossa Ken Young keräsi maantiejuoksutietoja lukuisilta muilta tilastonikkareilta päätietokantaansa edelleen analysoitaviksi. Hän julkaisi tulokset "Analytical Distance Runner"- lehdessään 1980-luvun alusta lähtien ja myöhemmin ne laitettiin webbisivuille arrs.net ja more.arrs.net. Ensimmäinen sivu on staattinen listaus tuloksista, kun taas jälkimmäinen on dynaaminen vuorovaikutteinen sivu, jossa lukija voi tehdä hakuja haluamistaan kohteista. ARRS tulee sanoista Association of Road Racing Statisticians ja se perustettiin vuonna 2003.

Ken Young oli tarkka ja vaativa itselleen ja myös muille. Siitä on esimerkkinä New Yorkin maratonit 1980-luvun taitteessa. Hän epäili maratonreittiä ja vaati tarkastusmittauksen vuoden 1981 juoksulle, kun Alberto Salazar ja Allison Roe olivat juosseet alle silloisten "ME:ien" (ei virallisia tuohon aikaan). Vaatimukseen suostuttiin vasta kolme vuotta myöhemmin ja reitti oli kuin olikin 157 yardia alimittainen. Samassa rytäkässä Jukka Toivola menetti parhaan maratonaikansa 2.10.52. New Yorkin reitin alimittaisuuden lisäksi reitin liiallinen yksisuuntaisuus on aiheuttanut polemiikkia. Viimeksi entinen huippumaratoonarimme Jouni Kortelainen kommentoi tätä suomalaisjuoksijoiden maratonjuttuuni muutama viikko sitten.

Englanninlukutaitoisille on laaja, erinomainen henkilökuva Ken Youngista Amby Burfootin vuonna 2016 Runners Worldiin kirjoittamassa jutussa "The Endless Toil of the Big Data Guy". Se on tässä. Siitä löytää lisää tietoa tästä monipuolisesta ja lahjakkaasta miehestä.

Ps. Tämän jutun yhteydessä kävin uudelleen läpi ARRS:n webbisivuja ja tuloksena löytyi kaksi uutta nimeä alle 2.20 maratonlistaani. Mutta siitä sitten erillisessä jutussa myöhemmin.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Pattayan ohjelmaa

Majatalo soi Yumella
Kuva: majatalo.info

Kambodzasta on kotiuduttu jo runsas viikko sitten. Olen palannut Pattayan normaaleihin rutiineihin, vaikka päivityksiä ei ole tullut vähään aikaan. Yksi harrastuksistani on ollut tietovisat ja palasin pitkästä aikaa viime torstaina Majatalolle. Maikan Majatalo on lyhentynyt Majataloksi uuden omistajan myötä. Mutta tietovisat jatkuvat muun ohjelman ohella ja ne vetävät runsaasti yleisöä, kiitos runsaan ja maukkaan ruokabuffetin. Meillä Viewtalay 1:n porukalla ei ollut omaa joukkuetta, mutta kaverini kanssa liityttiin Tali-joukkueeseen, joka sijoittuikin kisassa toiseksi.

Tietovisat ovat hyvin suosittu ohjelmanumero Pattayan suomalaisbaareissa. Majatalon lisäksi tietovisoja on ainakin Helmi-ravintolassa Jomtienissa keskiviikkoisin ja Rahtarit-baarissa South Pattayalla maanantaisin. Molempiin visoihin olen osallistunut, mutta en säännöllisesti.

Juoksuharjoittelun ohella muuta ajanvietettä on ollut petankin peluu Dongtan Beachilla lauantaisin. Aiemmin vierailin usein Pattaya-Suomi-seuralla lukemassa sanomalehtiä, mutta nykyisin se on jäänyt vähemmälle seuran syrjäisen sijainnin vuoksi. Sinne ei pääse suoralla linjalavataksilla ja jos ei omista mopoa tai vastaavaa, niin käynti jää usein tekemättä, vaikka saisihan siinä sopivan kävelylenkin.

Pattayalla on myös lukuisia kansainvälisiä urheilutapahtumia. Jomtien Beach on isännöinyt esimerkiksi kansainvälisen JetSki-kilpailun (World Cup) joulukuussa ja viime viikkoina Beach Volley- turnauksen sekä rantafutisturneen, joka on parhaillaan meneillään. Rantafutikseen osallistuu tuttuun tapaan myös Suomen joukkue, joka on aloittanut kisat parilla tappiolla alkuerässään. Täytynee käydä seuraamassa turneen viimeisiä pelejä.

Juoksurintamalla on jälleen ollut edessä juoksukisan metsästys, joka on osoittautunut nykyisin todella vaikeaksi tehtäväksi. Tähtäimessä olisi nyt juoksukisa Chatuchak puistossa Bangkokissa, jossa en olekaan vielä kilpaillut. Järjestäjille on jälleen soitettu pariinkin otteeseen ja ilmoittautumiskaavake lähetetty, mutta maksuasioista ei ole tullut järkevää tietoa. Toivottavasti maksun voi hoitaa kisapaikalla kilpailua edeltävänä päivänä. Jos se ei onnistu, niin sitten taas ihmetellään.

Viikonloppuna ollaan viisaampia tämänkin asian suhteen.

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Kambodzassa

GBT Guesthouse, Sihanoukville

Sunnuntai-iltana tulimme lentäen Suomi-poppoon kanssa Phnom Penhiin. Majoituimme kahdeksi yöksi Hotel Queen Woodiin 136. kadulle, joka osoittautui hyväksi hotelliksi. Jo tuloiltana jätin Thaimaan viisumihakemuksen matkatoimistoon. Maanantaina piti mennä kuoleman kentille ja S-21 museoon, jotka molemmat ovat Pol Potin hirmuhallinnon karmeita muistomerkkejä. Sateen vuoksi jouduimme perumaan aikeemme. Minulle se ei ollut suuri pettymys, koska olen jo aiemmin käynyt kyseisissä paikoissa, mutta muu porukka olisi mielellään sivistänyt itseään.

Kiinalaisten rantaprojekti Sihanoukvillessä

Tiistaiaamuna matkustimme sitten minibussilla Sihanoukvilleen. Otin majoituksen ensimmäisen kuvan Guest Housesta ja muut suomalaiset viereisestä majatalosta. Tulo tutulle rannalle oli hieman haikeaa, sillä pitkä kaistale vanhoista rantabaareista ja -ravintoloista oli tuhottu rakennustyömaan tieltä. Useamman hehtaarin suuruiselle tontille tulee nousemaan kuvan 2 mukainen kompleksi palvelemaan rantaelämän tarpeita. Otin kuvan rakennusaidan mainoskuvasta. Kuulin rannalla työskentelevältä hierojalta, että projektin taustalla on kiinalaisrahaa. Hän valitti että rakennustyömaa ja kiinalaisten tulo yleisemminkin on vähentänyt turistien määrää ja nostanut hintatasoa.

Kiinalaisomisteinen kasino

Kiinalaisilla on jo rannan läheisyydessä valmiita uusia rakennuksia. Kuvan kasino sijaitsee majoituksemme läheisyydessä. Sen yhteydessä on myös keskisuuri hotelli. Kävimme uteliaisuuttamme kysymässä sen hintoja ja kuulimme että huoneiden hinnat lähtevät 150 USA:n dollarista ylöspäin per yö. Se on selvästi kohdistettu kiinalaisille ja aasialaisille kasinonpelaajille. Näimmekin paikalla puolenkymmentä tyylikkäissä puvuissa ja kravateissa kulkevaa miestä. Poistuimme pokkuroiden paikalta.

Baarin mainostaulu

Hierojan väittämä hintatason noususta pitänee paikkansa. Erityisesti majoitus on kallistunut. Siitä huolimatta rantabaarien hinnat olivat vielä monin paikoin entisiä ja kohtuullisia. Esimerkiksi ruokien ja juomien hinnat olivat thaimaalaisilla tasoilla tai hieman halvempia.

Erityisesti olut on Kambodzassa halpaa, mistä olen aiemminkin raportoinut. Kävellessäni rantakadun läheisyydessä silmään pisti viereisen kuvan hanaoluen hinta. Happy Hourin aikaan tuoppi on ruhtinaalliset 0,25 US dollaria eli noin 0,20 euroa (n. 8 bahtia). Se kyllä kelpaa.

Sihanoukvillen juoksun mainos

Juoksijana ja kaksi kertaa Sihanoukvillen juoksuun osallistuneena mieltäni lämmitti Sihanoukvillen kisan mainos, joka sijaitsi tulevan juoksun maalialueella. Juoksu käydään maaliskuun 11.päivä, joten olen valitettavasti kuutisen viikkoa etuajassa. 

Vuonna 2014 juoksin Sihanoukvillessä puolimaratonilla 11:ta. ja vuotta myöhemmin 10,5 kilometrillä 7:ksi. Mielelläni olisin nytkin juossut, mutta valitettavasti viisumiaikataulut määräävät matkustusajankohdat. Mutta mahdollisesti täällä juostaan vielä.

Huomenna matkustamme jälleen Phom Penhiin ja lauantaina sitten lento takaisin Thaimaahan.

Näihin kuviin, näihin näkymiin. 

lauantai 27. tammikuuta 2018

Healthy & Happy Run, Bangkok

Healthy & Happy Run
Kuva: forrunnersmag.com

Thaimaa ei olisi Thaimaa ellei käänteet olisi yllättäviä ja äkillisiä. Minun piti osallistua tänä iltana PEA Happy Run:iin, joka olisi ollut täällä Pattayan satamassa. Viime viikonloppuna soitin järjestäjille ilmoittautuakseni juoksuun. Kävi juuri samoin kuin parissa muussa juoksussa, se oli jo täynnä. Sanottiin jopa että juoksu oli täyttynyt jo viikkoa aiemmin eli kaksi viikkoa ennen starttia. Thaimaassa juoksuun pääseminen näyttää olevan vaikeampaa kuin itse juoksu.

Mutta minulla ei ole tapana jäädä tuleen makaamaan. Etsin tälle lauantaille muita juoksuja ja parhaat ja lähimmät olivat Rayongissa ja Bangkokissa. Rayongin juoksun koko ilmoittautumisprosessi olisi pitänyt hoitaa netin kautta Line- sovelluksella, jota minulla tietenkään ei ole. Se putosi pois ja viimeiseksi oljenkorreksi jäi Healthy & Happy Run Lumphini Parkissa, Bangkokissa.

Soitin jälleen järjestäjille ja sieltä neuvottiin menemään thaikielisille nettisivuille ja hoitamaan ilmoittautuminen sieltä. Ilmoittautumisen jälkeen maksuohjeet tulisivat sähköpostiin. Vaikka olen ummikko lukemaan thaikieltä, niin oikea linkki löytyi ja ilmoittautumiskaavake olikin sitten suomeksi, kiitos Google-kääntäjän, sillä kaavake oli tehty Googlen Frame-pohjalle. Maksuohjeet tulivat luvatun mukaisesti sähköpostiin, joten vihdoinkin sain järjestettyä itseni juoksukisaan.

Healthy & Happy Run:in maalialue

Matkustin eilen bussilla Ekamaihin, Bangkokiin ja sieltä edelleen skytrainilla Si Lom:in asemalle, jonka vieressä Lumphini Park sijaitsee. Menin siitä puistoon hakemaan juoksunumeroa ja -paitaa. Yleensä sen on saanut juoksua edeltävänä päivänä juoksupaikalta. Ihmettelin kun puhelimessa ollut nainen sanoi että on parempi noutaa numero ja paita vasta juoksuaamuna.

No, puistossa asia selvisi, kun siellä olikin joku toinen juoksutapahtuma meneillään, joten Healthy & Happy Runin järjestäjät eivät voineet aloittaa omia kisavalmisteluja silloin. Heidän on täytynyt aloittaa hommat myöhään illalla tai yöllä, sillä tänä aamuna kello puoli viiden aikaan kisapaikka oli juoksijoita vaille valmis. Ahkeraa ja nopeaa työtä järjestäjiltä.

Juoksun jälkeen kisa-alueella

Yön vietin tutussa Guest Housessa noin kilomerin päässä juoksupaikalta ja aamulla tulin puiston portille jo neljän jälkeen. Portit olivat kiinni ja jouduin odottamaan niiden aukaisemista puoli viiteen. Siitä eteenpäin hommat etenivätkin sujuvasti. Maksukuitilla sain numeron ja kisapaidan ja nimikin löytyi listoilta.

Itse kisasta ei ole juuri muuta kerrottavaa kuin että se oli ruuhkainen. Meidät 10 kilometrin juoksijat päästettiin noin 2,5 kilometrin radalle tasan kello 6. Rata piti kiertää neljä kertaa. 15 minuuttia myöhemmin 5 kilometrin juoksijat saivat lähtömerkin samalle radalle. Kun juoksijoita oli yhteensä toista tuhatta, niin juoksusta tuli enemmän juoksupujottelu kuin varsinainen kisa. Lisäksi radalla oli runsaasti ulkopuolisia kuntoilijoita, koska Lumphini Park on erittäin suosittu liikuntapaikka.

Tullessani maaliin kello näytti aikaa 52.05 ja sijoitus tuntematon. Se ei ole hääppöinen 10,2 kilometrin matkalle, mutta tuo pujottelu lisäsi matkaa ja vei muutenkin oman osansa. Kisassa oli vain yleiset sarjat niin miehille kuin naisille molemmilla matkoilla. Miesten sarjan voittaja juoksi noin 45 minuuttiin, joten pujottelu ja tökkivä juoksu varasti sekunteja. Toisaalta kisasta puuttuivat kovimmat juoksijat, sillä rinnakkaisia kisoja riitti kosolti. Varsinkin veteraanit loistivat poissaolollaan, koska omia sarjoja ei ollut.

Kisasta ei varmaankaan tule virallisia tuloksia.

Seuraava päivitys tuleekin sitten Kambodzasta, jonne matkustan huomenna yhdessä kolmen muun suomalaisen kanssa. Toivottavasti saan yhteydet pelaamaan.